Avainsana: ihottuma

  • Vähättelyä ja toivon pilkahduksia – vauvavuoden loppu

    Vähättelyä ja toivon pilkahduksia – vauvavuoden loppu

    Pääsimme lasten poliklinikan asiakkaiksi lapsen ollessa lähempänä kymmenen kuukauden ikää. Lääkäri, jonka tapasimme, oli ystävällinen ja kuunteli huoliani.

    Olimme tässä vaiheessa alkaneet omatoimisesti välttämään sekä lapsella että itselläni kananmunaa sekä kotimaisia viljoja, joiden huomasimme varmuudella pahentavan lapsen oireilua. Lääkäri suositteli jatkamaan kokeilua 2–3 viikkoa ja seuraamaan vointia.

    Lapsella aloitettiin Nexium-lääkitys refluksiin, mikä pidensi lapsen unipätkiä joinakin öinä jopa kolmeen tuntiin alkuyöstä. Saimme reseptillä myös paksun Ceraderm-voiteen ihottumaan, mikä oli ensimmäinen oikeasti ihoa rauhoittava ja suojaava voide. Tuntui ihanalta viimein saada apua ja ymmärrystä.

    Korvikekokeilut ja sietämättömät kivut

    Koska tarvitsin unta ja palautumista, kokeilimme järjestelyä, jossa nukuin eri huoneessa ja puoliso antoi lapselle tarvittaessa äidinmaidon korviketta. Tämä kokeilu aiheutti kuitenkin parin yön jälkeen pahimmat kipukohtaukset, joita lapsella oli ollut.

    Soitin tästä lasten polille ja sovimme lääkärin kanssa siirtymisestä Nutrilon Pepti Syneo 2 -allergiakorvikkeeseen. Lapsi reagoi voimakkaasti myös Nutrilon Peptiin, joten tämäkin kokeilu jouduttiin keskeyttämään. Kokeilimme vielä kolmatta eri valmistajan allergiakorviketta, mutta kun oireilu jatkui yhtä pahana, päätettiin näistä luopua ja tehdä avoin maitoaltistus.

    Märkä rätti vasten kasvoja: ”Yöllinen itkuisuus on epätodennäköinen allergian oire”

    Menin altistuskäynnille luottavaisin mielin, mutta tällä kertaa vastassa olikin eri lääkäri. Nuorehko lääkäri hymähteli kertomallemme ja keksi vasta-argumentteja lähes jokaiselle oireelle. Hänen mielestään vauvan itkuisuus on normaalia ja poskien ihottuma voi johtua pakkasesta.

    Hän julisti, että allergioiden nykyhoito on siedättämistä ja kehotti tarjoamaan lapselle mahdollisimman monipuolisesti myös ei-sopivia ruoka-aineita. Ainoastaan kananmunaa suositeltiin toistaiseksi välttämään. Lääkäri myös varmisti pariin otteeseen, että kyseessä on vasta ensimmäinen lapsemme.

    Jälkeenpäin luin lapsen OmaKannasta lääkärin kirjauksen: ”Keskusteltu äidin kanssa, että yöllinen itkuisuus on erittäin epätodennäköinen allergian oire”. Tämä käynti olikin jälleen kuin märkä rätti vasten kasvoja.

    Selkeä reaktio maidosta

    Maitoaltistus kuitenkin tehtiin ja tulos oli päivänselvä. Lapsi ripuloi jo sairaalassa ja lisäksi autossa matkalla kotiin. Hän ei enää suostunut juomaan koko korviketta, joten sitä täytyi sekoittaa ruokaan.

    Seuraavaan kahteen yöhön hän ei nukkunut ja oli päivisinkin hyvin itkuinen. Myös ihottuma paheni selvästi.

    Radikaali ratkaisu, joka muutti kaiken

    Maitoaltistuksen jälkeen lapsen oireilu vain jatkui, ja väsyin niin lopullisesti, että meidät otettiin sisään lasten osastolle viikoksi. Tässä vaiheessa teimme radikaalin ratkaisun ja rajasimme lapsen ruokavalion vain viiteen varmasti sopivaan ruoka-aineeseen.

    Tämä oli se ratkaisu, joka viimein muutti kaiken.

    Lapsi alkoi kolmessa vuorokaudessa nukkumaan täysiä öitä, jopa heräämättä kertaakaan, mikä tuntui täysin käsittämättömältä. Lisäksi koko lapsen olemus muuttui rauhallisemmaksi ja tyytyväisemmäksi. Ruokahalu parani ja nopeasti myös painokäyrä lähti hienoiseen nousuun.

    Diagnoosi ja uusi alku

    Lapselle tehtiin virallinen sairaala-altistus myös allergiakorvikkeelle, ja oireet olivat samat kuin maidosta. Diagnoosi, pienten lasten lehmänmaitoallergia ja yliherkkyys tavanomaisille erityisvalmisteille, tuli muutama päivä ennen yhden vuoden ikää. Ehdimme juuri saada Kelan alemman erityiskorvattavuuden aminohappopohjaiselle korvikkeelle.

    Uusi lääkärimme pelotteli, että pahanmakuinen aminohappokorvike tuskin kelpaisi lapsellemme, mutta kuinka ollakaan, lapsemme tykästyi Puramino-korvikkeeseen heti. Siitä tuli hänelle tärkeä ravinnonlähde ja lohtujuoma seuraavaksi vuodeksi.

    Pääsimme vihdoin pisteeseen, jossa lapsi nukkui ja voi hyvin muutaman ruoka-aineen ja sopivan korvikkeen turvin. Minä sain lopettaa imetyksen ja aloin nukkumaan univelkaani pois.

    Edessä oli kuitenkin pitkä toipumisjakso ravitsemusterapeutin tuella. Ruoka-aineita täytyisi palautella takaisin ruokavalioon, mutta lapsen suolisto oli vuoden aikana niin pahasti tulehtunut, että se oli helpommin sanottu kuin tehty.

    Oletko sinä joutunut taistelemaan siitä, mikä on ”normaalia vauva-arkea” ja mikä oireilua? Miten teillä löydettiin sopiva ruokavalio?

  • Vauva-arki muuttui selviytymistaisteluksi – kiinteiden aloitus ja allergiat

    Vauva-arki muuttui selviytymistaisteluksi – kiinteiden aloitus ja allergiat

    Aloimme tarjota lapselle kiinteitä ruokia noin viiden ja puolen kuukauden iästä eteenpäin. Ensin muutamia hedelmä- ja kasvissoseita, ja pian sen jälkeen mukaan tuli kaurapuuro iltaisin.

    Pian aloituksen jälkeen lapsen poskiin ja suun ympärille alkoi iltaisin ilmestyä voimakkaasti punoittavia alueita. Jälkikäteen on helppo nähdä, että ne olivat yliherkkyysreaktioita, mutta koska meillä ei ollut kokemusta allergioista, pidimme punoitusta vain tavallisena atooppisena ihottumana.

    Veriviiruja vaipassa ja huononevat yöunet

    Kiinteiden myötä lapsen suoliston toiminta muuttui tiheämmäksi. Muutaman kerran vihertävän kakan mukana tuli veriviiruja vaippaan. Neuvolassa rauhoiteltiin asian olevan normaalia, mutta pääsimme kuitenkin varmuuden vuoksi verikokeisiin. Perusverenkuvassa ei ollut poikkeavaa, joten annoimme asian olla.

    Samaan aikaan nukkuminen alkoi vaikeutua. Lapsemme oli neljän kuukauden iästä eteenpäin nukkunut tasaisesti huonommin, mutta olimme kuulleet ”hulinoiden” kuuluvan asiaan. Imetin lapsen uneen aina heräämisen yhteydessä, lähes kerran tunnissa.

    Uniohjausta ja yöllistä tuskaa

    Puolivuotisneuvolassa nukkuminen tuli puheeksi ja saimme lähetteen uniohjaajalle. Jono oli kuitenkin kolme kuukautta. Sinä aikana tilanne heikkeni merkittävästi. Aiemmin rauhallisesti ja hyväntuulisena heräillyt lapsi alkoi herätä yöllä voimakkaasti itkien, jopa 2–3 kertaa tunnissa. Lasta ei enää saanut imetettyä uneen kuin muutaman kerran yössä.

    En enää usein ehtinyt nukahtaa herätysten välissä, vaan odotin jo ahdistuneena seuraavaa huutoa. Loppuyön lapsi lähinnä huusi kurkku suorana, kunnes väsy vei voiton. Aamuöisin hän alkoi yökkäillä maitoa ja pahimmillaan oksensi lammikon sänkyyn.

    Myös illat olivat raskaita: nukutimme huutavaa poikaamme kolme tuntia ja usein lopulta jumppapallolla keinutellen. Jos joskus saimme hänet nukahtamaan ennen kymmentä ja yritimme katsoa hetken sarjaa, alkoi itku viimeistään puoli tuntia nukahtamisen jälkeen. Meillä ei ollut puolisoni kanssa juuri lainkaan yhteistä aikaa.

    Päiväunet pakkasella – ainoa hengähdystauko

    Pelastukseni olivat päiväunet, jotka alkoivat tässä vaiheessa sujumaan ulkona vaunuissa. Viileä ulkoilma ja lämmin pesä haalareissa ja makuupussissa rauhoittivat lasta. Olimme hoksanneet laittaa vaunuihin tyynyn, joka piti lapsen puoli-istuvassa asennossa. Tämä helpotti pahentunutta refluksia niin paljon, että lapsi saattoi nukkua jopa kolme tuntia putkeen.

    Yritin valvoa lapsen unta, mutta yleensä päädyin nukahtamaan itsekin pariksi tunniksi sohvalle itkuhälyttimen viereen. Sisälle sänkyyn lasta ei päivisinkään saanut nukkumaan.

    ”Epälooginen” ihottuma ja vähättelyä lääkärissä

    Lapsen poskien ihottuma paheni ja helahti punaiseksi aterioiden jälkeen. Aamuisin ihottuma oli vaaleaa ja karheaa ja muistutti tavanomaista atooppista ihottumaa. Iltaisin posket olivat liekehtivän punaiset ja kuumottavat. Myös peppuun ilmestyi ajoittain ihottumaa, ja alue oli todella arka ja vaati rasvausta.

    Aloimme tajuamaan yhteyden ruokaan, mutta logiikka tuntui puuttuvan – posket lehahtivat lähes kaikesta. Välttelimme eri ruoka-aineita vuoron perään ilman vaikutusta, emmekä saaneet kiinni reaktioiden aiheuttajaa.

    Kahlasin nettiä läpi ja etsin syytä lapsen oireilulle, mutta joka paikassa puhuttiin lähinnä hampaiden tulosta tai unikouluista. Kahdeksan kuukauden lääkärineuvolassa olin jo todella väsynyt, mutta en tainnut tuoda haasteitamme riittävästi esiin. Hoitaja teki perusmittaukset ja kiireinen lääkäri toivotti vain hyvää jatkoa.

    Pian lääkärineuvolan jälkeen tilanne huononi jälleen ja lapsi alkoi oksennella pieniä määriä sekä ruokailujen yhteydessä että niiden välillä. Lapsi myös kakkasi kahdeksasta kymmeneen kertaa päivässä ja kakka oli usein rakeista ja vihreää ja karkaili vaipasta.

    Päätimme viedä lapsen yksityiselle lasten allergologille. Lääkäri oli mukava, mutta vähätteli allergioiden mahdollisuutta vedoten niiden harvinaisuuteen. Hän kehotti jatkamaan kiinteiden ruokien antamista entiseen tapaan. Hän myös totesi, ettei esimerkiksi imetysdieetistä ole hyötyä, koska allergeeneja siirtyy rintamaitoon niin vähän. Saimme reseptillä kortisonivoidetta, närästyslääkettä ja varmuuden vuoksi lähetteen verikokeisiin, joiden soittoaika oli kuukauden päässä.

    Kun voimat loppuivat

    Yöt muuttuivat pahimmillaan minuutin pätkissä torkkumiseksi. Allergologin määräämästä Gaviscon närästyslääkkestä ei ollut apua. Soitin yön pimeinä tunteina jopa päivystysapuun, kun lapsi karjui selkä kaarella kolmatta tuntia putkeen, mutta sieltäkin neuvottiin vain kääntymään neuvolan puoleen. Lapsi jäi usein hereille jo neljän viiden aikoihin aamulla. Itse nuokuin leikkimatolla ja nukahtelin päivisin ruokapöytään.

    Neuvolan uniohjaaja soitti viimein, mutta tyypillinen unikoulu, jota olin alusta asti kammoksunut, oli tietenkin täysi katastrofi. Lapsi oli tuskainen ja huusi entistä enemmän. Lopetimme kokeilun nopeasti ja palasimme perhepetiin valvomaan vuoroissa.

    Ratkaiseva kananmuna ja vihdoin apua

    Käännekohta tapahtui yhdeksän kuukauden iässä. Lapsi sai välittömän allergisen reaktion kasvis-kanamunapihvistä: hän muuttui kesken aterian itkuiseksi, silmäluomet turposivat ja tutut ihottuma-alueet helahtivat nokkosihottumalle. Hengitys kulki normaalisti ja reaktio laantui parissakymmenessä minuutissa. Katsoin Terveystalon sivuilta aiemmin otettujen verikokeiden tulokset: kananmuna oli koholla.

    Otin yhteyttä neuvolaan, koska verikokeet määrännyt allergologi oli tavoitettavissa vasta kahden viikon päästä. Saimme nopeasti lääkäriajan ja tällä kertaa neuvolalääkärillä oli aikaa kuunnella. Hän katsoi ottamani kuvat, ymmärsi tilanteen ja teki kiireellisen lähetteen lasten poliklinikalle.

    Lisäksi neuvolan hoitaja ohjasi minut soittamaan lapsiperheiden kotipalveluun, koska tarvitsin kipeästi lepoa ja unta. Parin seuraavan kuukauden ajan kotipalvelun hoitaja tuli kerran viikossa kolmeksi tunniksi, jotta sain vain nukkua.

    Nämä kuukaudet ovat kuin sumua. Jatkuva hälytystila varjosti isoa osaa vauvavuodestamme.

    Oletko sinä kokenut vastaavaa vauva-aikana? Tuntuiko avun saaminen vaikealta? Kuulisin mielelläni muiden perheiden kokemuksia kommenteissa.

  • Kun vauvakupla puhkesi – meidän tarinamme alku

    Kun vauvakupla puhkesi – meidän tarinamme alku

    Tervetuloa lukemaan Allergiaäidin ajatuksia. Haluan aloittaa tämän blogin sieltä, mistä kaikki alkoi. Ennen kuin tiesin jatkuvasta valvomisesta, imetysdieetistä tai allergialääkkeistä, oli vain meidän pieni perheemme ja ihana, rauhallinen alku.

    Seesteinen odotus ja voimaannuttava synnytys

    Raskausaika oli ihana ja verrattain helppo, en kärsinyt pahoinvoinnista tai kaivannut juurikaan erityistä tukea arkeen. Myös stressitasot olivat tavallista matalammalla ja odotin vain innolla tulevaa.

    Myös synnytyksestä jäi hyvä ja voimakas kokemus, jota voin mahdollisesti avata myöhemmin täällä blogissa lisää. Kaikki tuntui sujuvan juuri niin kuin pitikin.

    ”Unelmavauva” ja ensimmäiset merkit

    Vauvan ensimmäiset viikot hän oli niin sanottu unelmavauva. Hän nukkui öisin jopa viittä tuntia putkeen, eikä itkenyt kuuluvasti ensimmäiseen kuukauteen. Moni kuvaili vauvaa ”helpoksi” ja vitsailimme, ettei tämä lapsi taida osata itkeä ollenkaan. Elimme täydellisessä vauvakuplassa.

    Vauva söi tiheästi, noin kaksikymmentä kertaa vuorokaudessa. Muutamana iltana rintaruokinnan jälkeen vauva kuitenkin oksensi yllättäen kaaressa valtavan lammikon maitopuklua. Emme jääneet tätä sen kummemmin ihmettelemään – vauvathan nyt puklailevat.

    Hiljainen refluksi

    Parin viikon iästä eteenpäin vauva ei enää tuntunut viihtyvän makuuasennossa. Myös sylissä olo alkoi muuttua levottomaksi. Onneksi meillä oli jumppapallo, jonka päällä keinutellen ja pomputellen lapsi vietti mukavasti pitkät illat ja oikeastaan päivätkin.

    Kuukauden ikäisenä vauvan laskeminen nukkumaan muuttui lähes mahdottomaksi. Hän heräsi aina heti laskemisen jälkeen ja alkoi vaimeasti kakomaan ja yökkäilemään. Kyseessä oli niin sanottu silent refluksi, jossa mahan hapan sisältö seilaa takaisin ylös ja korventaa kurkkua. Kokeilimme kohottaa pinnasänkyä yläpäästä. Lopulta lapsi rauhoittui unille ainoastaan puoli-istuvaan asentoon syliini. Nukuimme molemmat levollisesti lähekkäin, minä selälläni ja vauva kainalossa kohoasennossa.

    Ensimmäiset kokeilut apteekin hyllyltä

    Vauvalla alkoi esiintyä myös kähinää ja vatsanväänteitä. Sain vinkiksi ottaa avuksi maitohappobakteerin. Hain apteekista testiin Biogaia-tipat, jotka ovat meillä käytössä yhä lapsen ollessa kaksivuotias! Opettelin myös vauvan vatsahieronnan, josta aion jakaa teille ohjeet täällä blogissa.

    Elämä jatkui mukavasti oireista huolimatta. Lapsi nukkui päiväunia pelkästään sylissä, autossa tai liikkuvissa vaunuissa puoli tuntia kerrallaan, mutta se ei meitä haitannut. Olihan vauvaa niin ihana nuuhkutella, ja esikoista oli mahdollista pidellä sylissä lähes rajattomasti.

    Ensimmäinen sose ja outo laikku

    Neljän kuukauden iässä testasimme neuvolan ohjeiden mukaan ensimmäisiä kiinteitä maisteluannoksena. Lapsi maistoi itsekeitettyä porkkana-bataattisosetta. Pian maistamisen jälkeen vatsan seudulle ilmestyi pari peukalonpään kokoista punoittavaa laikkua.

    Päättelimme, että elimistö vasta totuttelee uuteen, mutta siirsimme suosiolla kiinteiden aloitusta lähemmäs puolen vuoden ikää. Jälkeenpäin huomaan selviä viitteitä siitä, että lapsen keho ja ruoansulatus olivat jo tuolloin tavallista herkempiä.

    Tyyntä ennen myrskyä

    Kaiken kaikkiaan ensimmäiset kuukaudet sujuivat hyvin. Nautin äitiydestä ja synnytyksen jälkeiset hormonit antoivat energiaa. Vauvan rauhallinen ja matalasti intensiivinen tempperamentti vaikutti alun helppouteen.

    Myös vauvan iho pysyi hyvänä, mihin vaikutti varmasti se, että lapsi joi rintamaitoa ja itse käytin sattumalta hyvin vähän maitotuotteita tai kananmunaa. Maitoallergia olisi varmasti korvikkeella paljastunut nopeasti.

    Olemme todella onnekkaita, että saimme aloittaa näin rauhallisesti. Sitten, kun siirryimme kiinteisiin ruokiin, ja allergiat oireineen jysähtivät kunnolla päälle, mehut imettiin meistä vanhemmista kyllä viimeiseen pisaraan.

    Miten teillä? Näkyivätkö mahdolliset allergiat jo heti vastasyntyneellä vai vasta myöhemmin? Tai epäiletkö parhaillaan vauvallasi allergista taipumusta? Kuulisin mielelläni muiden perheiden kokemuksia kommenteissa.

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *