Tervetuloa lukemaan Allergiaäidin ajatuksia. Haluan aloittaa tämän blogin sieltä, mistä kaikki alkoi. Ennen kuin tiesin jatkuvasta valvomisesta, imetysdieetistä tai allergialääkkeistä, oli vain meidän pieni perheemme ja ihana, rauhallinen alku.
Seesteinen odotus ja voimaannuttava synnytys
Raskausaika oli ihana ja verrattain helppo, en kärsinyt pahoinvoinnista tai kaivannut juurikaan apuvälineitä, kuten tukivöitä tai raskaustyynyjä. Myös stressitasot olivat tavallista matalammalla ja odotin vain innolla tulevaa.
Myös synnytyksestä jäi hyvä ja voimakas kokemus, jota voin mahdollisesti avata myöhemmin täällä blogissa lisää. Kaikki tuntui sujuvan juuri niin kuin pitikin.
”Unelmavauva” ja ensimmäiset merkit
Vauvan ensimmäiset viikot hän oli niin sanottu unelmavauva. Hän nukkui öisin jopa viittä tuntia putkeen, eikä itkenyt kuuluvasti ensimmäiseen kuukauteen. Moni kuvaili vauvaa ”helpoksi” ja vitsailimme, ettei tämä lapsi taida osata itkeä ollenkaan. Elimme täydellisessä vauvakuplassa.
Vauva söi tiheästi, noin kaksikymmentä kertaa vuorokaudessa. Muutamana iltana rintaruokinnan jälkeen vauva kuitenkin oksensi yllättäen kaaressa valtavan lammikon maitopuklua. Emme jääneet tätä sen kummemmin ihmettelemään – vauvathan nyt puklailevat.
Hiljainen refluksi
Parin viikon iästä eteenpäin vauva ei enää tuntunut viihtyvän makuuasennossa. Myös sylissä olo alkoi muuttua levottomaksi. Onneksi meillä oli jumppapallo, jonka päällä keinutellen ja pomputellen lapsi vietti mukavasti pitkät illat ja oikeastaan päivätkin.
Kuukauden ikäisenä vauvan laskeminen nukkumaan iltaisin muuttui mahdottomaksi. Hän heräsi aina heti laskemisen jälkeen ja alkoi vaimeasti kakomaan ja yökkäilemään. Kyseessä oli niin sanottu silent refluksi, jossa mahan hapan sisältö seilaa takaisin ylös ja korventaa kurkkua. Kokeilimme kohottaa pinnasänkyä yläpäästä. Lopulta lapsi rauhoittui unille ainoastaan puoli-istuvaan asentoon syliini. Nukuimme molemmat levollisesti lähekkäin, minä selälläni ja vauva kainalossa kohoasennossa.
Ensimmäiset kokeilut apteekin hyllyltä
Vauvalla alkoi esiintyä myös kähinää ja vatsanväänteitä. Sain vinkiksi ottaa avuksi maitohappobakteerin. Hain apteekista testiin Biogaia-tipat, jotka ovat meillä käytössä yhä lapsen ollessa kaksivuotias! Opettelin myös vauvan vatsahieronnan, josta aion jakaa teille ohjeet täällä blogissa.
Elämä jatkui mukavasti oireista huolimatta. Lapsi nukkui päiväunia pelkästään sylissä, autossa tai liikkuvissa vaunuissa puoli tuntia kerrallaan, mutta se ei meitä haitannut. Olihan vauvaa niin ihana nuuhkutella, ja esikoista oli mahdollista pidellä sylissä lähes rajattomasti.
Ensimmäinen sose ja outo laikku
Neljän kuukauden iässä testasimme neuvolan ohjeiden mukaan ensimmäisiä kiinteitä maisteluannoksena. Lapsi maistoi itsekeitettyä porkkana-bataattisosetta. Pian maistamisen jälkeen vatsan seudulle ilmestyi pari peukalonpään kokoista, kevyesti punoittava laikkua.
Päättelimme, että elimistö vasta totuttelee uuteen, mutta siirsimme suosiolla kiinteiden aloitusta lähemmäs puolen vuoden ikää. Jälkeenpäin huomaan selviä viitteitä siitä, että lapsen keho ja ruoansulatus olivat jo tuolloin todella herkkiä.
Tyyntä ennen myrskyä
Kaiken kaikkiaan ensimmäiset kuukaudet sujuivat hyvin. Nautin äitiydestä ja synnytyksen jälkeiset hormonit antoivat energiaa. Vauvan rauhallinen ja matalasti intensiivinen tempperamentti vaikutti alun helppouteen.
Myös vauvan iho pysyi hyvänä, mihin vaikutti varmasti se, että lapsi joi rintamaitoa ja itse käytin sattumalta hyvin vähän maitotuotteita tai kananmunaa. Maitoallergia olisi varmasti korvikkeella paljastunut nopeasti.
Olemme todella onnekkaita, että saimme aloittaa näin rauhallisesti. Sitten, kun siirryimme kiinteisiin ruokiin, ja allergiat oireineen jysähtivät kunnolla päälle, mehut imettiin meistä vanhemmista kyllä viimeiseen pisaraan.
Miten teillä? Näkyivätkö mahdolliset allergiat jo heti vastasyntyneellä vai vasta myöhemmin? Tai epäiletkö parhaillaan vauvallasi allergista taipumusta? Kuulisin mielelläni teidän kokemuksianne kommenteissa.
Vastaa