Pääsimme lasten poliklinikan asiakkaiksi lapsen ollessa lähempänä kymmenen kuukauden ikää. Lääkäri, jonka tapasimme, oli ystävällinen ja kuunteli huoliani.
Olimme tässä vaiheessa alkaneet omatoimisesti välttämään sekä lapsella että itselläni kananmunaa sekä kotimaisia viljoja, joiden huomasimme varmuudella pahentavan lapsen oireilua. Lääkäri suositteli jatkamaan kokeilua 2–3 viikkoa ja seuraamaan vointia.
Lapsella aloitettiin Nexium-lääkitys refluksiin, mikä pidensi lapsen unipätkiä joinakin öinä jopa kolmeen tuntiin alkuyöstä. Saimme reseptillä myös paksun Ceraderm-voiteen ihottumaan, mikä oli ensimmäinen oikeasti ihoa rauhoittava ja suojaava voide. Tuntui ihanalta viimein saada apua ja ymmärrystä.
Korvikekokeilut ja sietämättömät kivut
Koska tarvitsin unta ja palautumista, kokeilimme järjestelyä, jossa nukuin eri huoneessa ja puoliso antoi lapselle tarvittaessa äidinmaidon korviketta. Tämä kokeilu aiheutti kuitenkin parin yön jälkeen pahimmat kipukohtaukset, joita lapsella oli ollut.
Soitin tästä lasten polille ja sovimme lääkärin kanssa siirtymisestä Nutrilon Pepti Syneo 2 -allergiakorvikkeeseen. Lapsi reagoi voimakkaasti myös Nutrilon Peptiin, joten tämäkin kokeilu jouduttiin keskeyttämään. Kokeilimme vielä kolmatta eri valmistajan allergiakorviketta, mutta kun oireilu jatkui yhtä pahana, päätettiin näistä luopua ja tehdä avoin maitoaltistus.
Märkä rätti vasten kasvoja: ”Yöllinen itkuisuus on epätodennäköinen allergian oire”
Menin altistuskäynnille luottavaisin mielin, mutta tällä kertaa vastassa olikin eri lääkäri. Nuorehko lääkäri hymähteli kertomallemme ja keksi vasta-argumentteja lähes jokaiselle oireelle. Hänen mielestään vauvan itkuisuus on normaalia ja poskien ihottuma voi johtua pakkasesta.
Hän julisti, että allergioiden nykyhoito on siedättämistä ja kehotti tarjoamaan lapselle mahdollisimman monipuolisesti myös ei-sopivia ruoka-aineita. Ainoastaan kananmunaa suositeltiin toistaiseksi välttämään. Lääkäri myös varmisti pariin otteeseen, että kyseessä on vasta ensimmäinen lapsemme.
Jälkeenpäin luin lapsen OmaKannasta lääkärin kirjauksen: ”Keskusteltu äidin kanssa, että yöllinen itkuisuus on erittäin epätodennäköinen allergian oire”. Tämä käynti olikin jälleen kuin märkä rätti vasten kasvoja.
Selkeä reaktio maidosta
Maitoaltistus kuitenkin tehtiin ja tulos oli päivänselvä. Lapsi ripuloi jo sairaalassa ja lisäksi autossa matkalla kotiin. Hän ei enää suostunut juomaan koko korviketta, joten sitä täytyi sekoittaa ruokaan.
Seuraavaan kahteen yöhön hän ei nukkunut ja oli päivisinkin hyvin itkuinen. Myös ihottuma paheni selvästi.
Radikaali ratkaisu, joka muutti kaiken
Maitoaltistuksen jälkeen lapsen oireilu vain jatkui, ja väsyin niin lopullisesti, että meidät otettiin sisään lasten osastolle viikoksi. Tässä vaiheessa teimme radikaalin ratkaisun ja rajasimme lapsen ruokavalion vain viiteen varmasti sopivaan ruoka-aineeseen.
Tämä oli se ratkaisu, joka viimein muutti kaiken.
Lapsi alkoi kolmessa vuorokaudessa nukkumaan täysiä öitä, jopa heräämättä kertaakaan, mikä tuntui täysin käsittämättömältä. Lisäksi koko lapsen olemus muuttui rauhallisemmaksi ja tyytyväisemmäksi. Ruokahalu parani ja nopeasti myös painokäyrä lähti hienoiseen nousuun.
Diagnoosi ja uusi alku
Lapselle tehtiin virallinen sairaala-altistus myös allergiakorvikkeelle, ja oireet olivat samat kuin maidosta. Diagnoosi, pienten lasten lehmänmaitoallergia ja yliherkkyys tavanomaisille erityisvalmisteille, tuli muutama päivä ennen yhden vuoden ikää. Ehdimme juuri saada Kelan alemman erityiskorvattavuuden aminohappopohjaiselle korvikkeelle.
Uusi lääkärimme pelotteli, että pahanmakuinen aminohappokorvike tuskin kelpaisi lapsellemme, mutta kuinka ollakaan, lapsemme tykästyi Puramino-korvikkeeseen heti. Siitä tuli hänelle tärkeä ravinnonlähde ja lohtujuoma seuraavaksi vuodeksi.
Pääsimme vihdoin pisteeseen, jossa lapsi nukkui ja voi hyvin muutaman ruoka-aineen ja sopivan korvikkeen turvin. Minä sain lopettaa imetyksen ja aloin nukkumaan univelkaani pois.
Edessä oli kuitenkin pitkä toipumisjakso ravitsemusterapeutin tuella. Ruoka-aineita täytyisi palautella takaisin ruokavalioon, mutta lapsen suolisto oli vuoden aikana niin pahasti tulehtunut, että se oli helpommin sanottu kuin tehty.
Oletko sinä joutunut taistelemaan siitä, mikä on ”normaalia vauva-arkea” ja mikä oireilua? Miten teillä löydettiin sopiva ruokavalio?

Vastaa